 |
|
Mary Van Dievel
Ravintola Drug Operassa Brysselissä, toukokuussa 2010. Haastattelijana Veli Hyttinen. Veli Hyttinen: Rouva Van Dievel, minulla on teille muutamia kysymyksiä, joihin toivon teidän vastaavan. Ensimmäinen kuuluu seuraavasti: Mitä luulette, mitkä ovat Euroopan suurimmat ongelmat mielenterveyttä koskien? Mary Van Dievel: Tarkoitatko mielenterveyttä yleensä, vai mielenterveyspalveluiden käyttäjien ongelmia? Veli Hyttinen: Mielenterveyspalveluiden käyttäjien ongelmia. Mary van Dievel: Minusta hyvin suuri ongelma on mielenterveyspalvelujen käyttäjien sosiaalinen inkluusio – mukaan ottaminen. Se ei ehkä ole niin suuri ongelma Suomessa, koska tiedän, että olette oikein hyvin järjestäytyneitä, mutta hyvin monissa maissa esim. Etelä-Euroopassa samanlaisia organisaatioita kuin teillä on, ei ole. On muutamia ryhmiä, mutta ne eivät ole oikein hyvin järjestäytyneitä ja myös uudemmissa jäsenmaissa asia on niin uusi. Myös entisissä Itä-Euroopan maissa mielenterveyspalvelujen käyttäjien järjestäytyminen on iso ongelma. Tietysti kun ollaan järjestäytyneitä, ollaan vahvempia ja voidaan taistella oikeuksien puolesta, ihmisoikeuksien puolesta ja oikeuksista inkluusioon. Veli Hyttinen: Kiitoksia. Toinen kysymys on tällainen: Mihin suuntaan mielenterveysasiat ovat menossa Euroopassa? Mary Van Dievel: Tällä hetkellä on painetta mielenterveyden ja henkisen hyvinvoinnin edistämiseen ja nykyään on olemassa Euroopan mielenterveyden ja henkisen hyvinvoinnin sopimus, jonka saimme aikaan yhdessä Luxemburgin kuluttajainsuojeluorganisaation johtajiston kanssa. He koettavat saada jäsenmaita panemaan täytäntöön tätä edistämissopimusta eri Euroopan jäsenmaissa. Se on nyt iso asia tällä hetkellä ja se on mielestäni oikea suunta estää mielenterveysongelmien syntyä. Se on kaikkein ensimmäisin askel mielenterveyden edistämiseen suuren yleisön keskuudessa ja se on hyvin tärkeää. Veli Hyttinen: Kolmas kysymys: Toteutuvatko mielenterveyspalvelujen käyttäjien ihmisoikeudet Belgiassa ja Euroopassa? Mary Van Dievel: Periaatteessa kyllä toteutuvat Belgiassa, niitä kunnioitetaan. Voin puhua belgialaisten puolesta, koska olen belgialainen. Periaatteessa kyllä, mutta tietysti on väärinkäytöksiä esim. lainsäädännön vaäärintulkintojen takia. Mutta ohjaan teidät ihmisoikeustyöntekijämme neiti Roselyne Bourgonin puoleen. Hän voi kertoa enemmän tilanteesta Euroopassa. Roselyne Bourgon: Euroopassa on erilaista mielenterveysongelmaisten ihmisten ihmisoikeuksien suojelua: on ihmisoikeussopimus, jota pannaan täytäntöön eri EU-maissa ja jota tukee se tosiasia, että on olemassa tuomioistuin, joka tuomitsee maita, jos ne eivät kunnioita sitoumustaan suojella kaikkien ihmisten ihmisoikeuksia mukaan luettuna mielenterveysongelmaiset. Vuonna 2008 YK:n sopimus vammaisten oikeuksista on ratifioitu ja astunut voimaan ja nyt odotetaan kaikkien EU-maiden ratifiointia. EU on mennyt askeleen eteenpäin tämän sopimuksen täytäntöönpanossa ja ratifioinnissa, mutta nyt EU:n instituutiot päättivät, että heidän on odotettava, kunnes jäsenvaltiot ratifioivat sopimuksen. Niinpä nyt on olemassa kahdella eri nopeudella edistyvä prosessi: meidän on odotettava, että jäsenmaat ratifioivat sopimuksen, jotta EU voisi ratifioida sen. Tässä, mitä Euroopassa tapahtuu ihmisoikeuksien alueella tällä hetkellä. Raimo Matikainen: Meillä on Euroopassa miljoonia ihmisiä suljettuina mielisairaaloihin. Mitä tämä tarkoittaa? Mary Van Dievel: Miksikö ihmiset ovat yhä psykiatrisissa sairaaloissa? Tiedätkö, että monissa maissa on käynnissä prosessi, jota sanotaan deinstitutionalisaatioksi, laitosten purkamiseksi ja me työskentelemme yhdessä Euroopan komission kanssa yrittääksemme saada muutosta aikaan. Raimo Matikainen: Kuten Italiassa. Mary Van Dievel: Niin - ei vain Italiassa. Samoin tapahtuu myös muissa maissa esim. Kreikassa tai Romaniassa. Yritetään saada ihmisiä ulos psykiatrisista sairaaloista – heidän ei tarvitse olla niissä. Meidän mielestämme se on hyvin tärkeä askel, mutta vielä tärkeämpää on, että näille ihmisille on vaihtoehtoja, kuten teillä Suomessa on Fountain House-malli ja muita aloitteita jne. Mutta monissa maissa niin ei ole ja ongelma on suuri. Kun deinstitutionalisaatio tapahtuu, ihmiset ovat kaduilla, jos he eivät voi mennä perheidensä luo, koska heitä varten ei ole olemassa mitään. Mutta me työskentelemme yhdessä Euroopan komission ja muiden organisaatioiden kanssa tässä asiassa. Roselyne Bourgon: On vielä eurooppalaisen rahan käyttökysymys: sitä on käytetty vuosikausia laitosten uudelleenrakentamiseen sen sijaan, että kehitettäisiin uusia vaihtoehtoisia hoitoja. Niinpä on kasvavaa tietoisuutta ja toimintaa komissiota ja laitoksia kohtaan tarkoituksena selittää heille, etteivät he voi käyttää rahaa niin. Rahoille on muuta käyttöä. Mary Van Dievel: Entisellä sosiaaliasioiden komissaarilla Swindlerillä oli asiantuntijaryhmä, joka teki raportin deinstitutionalisaatiosta. Me lähetämme sen teille. Se on Euroopan komission nettisivuilla. Minusta teidän on tärkeää tietää siitä. Veli Hyttinen: Kiitoksia. Minulla on tässä vielä yksi kysymys: Mary Van Dievel, mitä mieltä olette, mitä on henkinen hyvinvointi? Mary Van Dievel: Mitä mieltä olen… Se on hyvin vaikea kysymys. Se on erilaista eri ihmisillä, luulen. Mikä on sinulle hyväksi, ei ole välttämättä hyväksi minun henkiselle hyvinvoinnilleni, koska minulla on erilainen luonne ja tausta. Siksi on vaikeaa pysyä suomalaisessa henkisen hyvinvoinnin mallissa. Kulttuurit Euroopan mantereella eroavat toisistaan niin paljon, että se mikä on normaalia teille, ei välttämättä ole normaalia Roselynille, joka on ranskalainen tai Astridille (Mechel), joka on saksalainen. Minusta on vaikeaa antaa suoraa vastausta tähän kysymykseen. Anne Ilmakari-Hämäläinen: Oletteko huomannut, onko täällä tapahtunut samaa, kuin Suomessa hyvin paljon viime vuosina, että ihmiset puhuvat paljon avoimemmin näistä ongelmista ominaan, masennuksesta ym.,jota heillä on. Hyvin monet kuuluisuudet kertovat niistä lehdissä. Suomessa ihmiset puhuvat avoimesti näistä ongelmista. Tapahtuuko täällä samaa? Mary Van Dievel: Valitettavasti sitä ei tapahdu kaikkialla, koska on monia maita, joissa esim. mielenterveydestä puhuttaessa he eivät voi edes kääntää sitä omalle kielelleen. Vaikkapa Korean tai Unkarin kielissä ei ole sanaa ”mielenterveys”. Jos heillä on se käsite, se on yhteydessä psykiatriaan, sillä on aina negatiivinen merkitys. Kun me etsimme mielenterveys-sanasta jotain positiivista, heille asia ei ole näin. Anne Ilmakari Hämäläinen: Stigma. Mary Van Dievel: Kyllä – stigma ja siksi ei olla halukkaita puhumaan julkisesti asiasta noissa maissa. Veli Hyttinen: Kiitoksia rouva Van Dievel. Ottakaa Roselyne ja Astrid mukaan ja tulkaa joskus käymään Suomessa. Mary Van Dievel: Kyllä, varmasti.
Suomennos: Veli Hyttinen |
|
